Kartta - Stolac

Stolac on kaupunki ja kunta Neretvan sivujoen Bregavan laaksossa Hertsegovina-Neretvan kantonissa Bosnia ja Hertsegovinan kaakkoisosassa.

Stolac sijaitsee Hrgud-vuoren ympäröimänä historiallisen Pyhän Savan herttuakunnan (keskiaikaisen "Humin maa"n) eteläslaavialueella ja kehittyi aikoinaan Vidoški grad -nimisen linnoituksen esikaupungiksi. Sen vanha kaupunki on rakennettu kolmen eri, roomalaisen, ottomaanien ja itävaltalais–unkarilaisen valtakunnan aikana. Nykyään Stolacissa on toisaalta vuoden 2013 väestölaskennan mukaan noin 14 500 asukasta ja toisaalta liittovaltion tilastolaitoksen saman vuoden tuloksien mukaan noin 14 881 asukasta. Joidenkin lähteiden mukaan maassa ei ole ollut virallista väestölaskentaa sitten vuoden 1991. Virallisina kielinä ovat serbian, kroatian ja bosnian kieli. Kaupunkia mainitaan historiallisissa lähteissä ensimmäisen kerran vuonna 1420.

Suotuisten luonnonolosuhteiden, ekologisen monimuotoisuuden, maaperän geologisen koostumuksen ja muotojen, kapean jokilaakson tarjoaman lämpimän välimerellisen ilmaston, vesistön ja kasvillisuuden ansiosta Stolac on yksi Bosnia ja Hertsegovinan vanhimmista kaupungeista. Alueella on asuttu muinaisista ajoista lähtien vähintään 15 000 vuotta, johon viittaavat Badanj-luolassa ajalta n. 12 000–16 000 eaa alkujaan olevat symbolit. Kaupunki sijaitsee matkailureitillä, joka yhdistää Bosnian vuoristoisen sisämaan Bosnia ja Hertsegovinan, Dubrovnikin ja Montenegron rannikkoalueisiin. Sen hirvimetsästysalueet, Bregavan kirkas vesi ja muut luonnon rikkaudet ovat tehneet Stolacista ja sitä ympäröivästä alueesta yhden maan hedelmällisimmän, joka houkutteli paikalle sekä esihistoriallisia ihmisiä että aikanaan illyrialaisia, roomalaisia ja slaaveja. Täällä on hallinnut sekä Rooman, Bysantin, ottomaanien ja Itä-Unkarin imperiumit, Bosnian ja Unkarin kuningaskunnat että Jugoslavian molemmat tasavallat. Tämä on lähinnä yksijumalaisien uskontojen, kristinuskon e. ortodoksisen kristillisyyden ja katolisuuden, islamin ja juutalaisuuden palvomisseutua. Kaupungin sanotaan inspiroineen monia taiteilijoita ja runoilijoita.

Ennen Bosnian sotaa Stolac oli entisen Jugoslavian yksi kauneimpia kaupunkia ja tärkeimmistä matkailukeskuksista yhdessä Sarajevon ja Mostarin kanssa. Vuoden 1991 väestönlaskennan mukaan kaupungin n. 19 000 asukkaasta 62 % (n. 10 000) oli bosniakkeja, yksi kolmasosa (33,1 % t. n. 7 000) kroaatteja ja viidesosa (20,9 % t. n. 5 000) serbejä. Sotaa edeltäneinä vuosina Stolacin taloudella oli vahva teollisuuspohja, oli takorautaesineiden valmistusta, maataloutta, mm. tupakan ja hedelmäviljelyä ja viinituotantoa, viineistä kuuluisammat Žilavka ja Blatina. Stolacin tupakkakauppa avattiin vuonna 1885. Vuosina 1992–1994 kaupungissa tuhottiin 80 % historiallisista rakennuksista. Sodan jälkeen suunniteltiin kotikaupunkiin palaavia muslimipakolaisia varten 100:n asuinrakennuksen korjaamista kokonaiskustannuksilla 0,9 milj. ecua, rakennuksista kunnostettiin 66. Syyskuussa v. 1997 noin 20:een oli muutettu asumaan. Pakolaisten sijoittamista takaisin tälle alueelle vastustettiin niin voimakkaasti, että kaksi korjatuista rakennuksista tuhopoltettiin. Vielä 20 vuotta sodan jälkeen kolmasosa paikkakunnan rakennuksista oli raunioina tai tyhjille jätettyinä. 2000-luvun alkupuolella kroaattien ja bosniakkien välisistä poliittisista jännitteistä johtuvasti kaupungissa mm. oli kaksi erillistä terveyskeskusta, kroatialainen ja bosnialainen ja jopa lukio-opetusta järjestettiin etnisyyden mukaan kroaateille aamu- ja bosniakeille iltapäivisin.